So, I am alive! WOOHOO!
Second of all, I’m here to tell you about my oh-so-awesome from Finland to Estonia. Let’s begin. In Finnish bitch:
Elis, heräsin 04.00 maanantaiaamuna, 23.8. Söin, pakkasin ja menin autoon, josta ajelimme siis Kuopion Rissalan kentälle. Lentokentällä mamma ja pappa sitte heitti hyvästit ja menin läpivalaisun läpi ilman ongelmia (mitä nyt mun kamoja oli se 3 laatikkoa..)Sitten, tulee kuulutus: ”Yamatochan (tai no, oikean nimenhän ne sano), teitä pyydetään tulemaan portille 1.” Noh, tietenkin menen sinne mut jätän kaikki kamani sinne läpivalaisuun. Lentoemo sanoo, et olen viimeinen matkustaja, joka lähtee Kuopiosta, joten mun pitäis juosta koneeseen :D Joten hätäisesti pakkailin kamani, jouduin laittamaan reppuni ruumaan aka mulle jäi koneeseen viihdykeeksi tietokone, tyyny ja äiskän antama pussi, jos oli karkkia ja pehmolelu.
Kun sitten saavumme Riikaan, oon nälkäinen, janoinen ja kyllästynyt istumiseen. Laukku tulee perille, käväisen vessassa ja sitten alkaa bussin odottelu. Ja siis istumme paikallisbussipysäkillä 4h. And FYI, I was BORED to DEATH!! Sitten ku bussini tulee, joudun oottamaan Riikan bussiasemalla 2.5h et pääsisin Tarttoon lähtevään bussiin. Nälkä kurnii suolistossa ja pelkkä veden näkeminen saa suun huutamaan hallelujaa, en ole siis juonu tai syöny ku viimes klo. 05.00, paitsi sitä karkkia jonkin verran. Bussiaseman toisella puolella olisi kauppa, mut mul ei riitä aikaa käydä siel. Ja bussiaseman sisältä ei pysty ostamaan mitään kortilla ja ei ole latin latia lompakossa. Shit…
Kun Tarton bussi sitten tulee 17.00 aikaan, on kaiken maailman häslinkiä, kun kolme italialaista tuli väärään bussiin. Viereeni siis istuu kolme englantilaista ladyä, jotka alkavat syömään jottain aivan taivaallisen hajuista kamaa mun vieres. Shit again..
Ja nyt, olemme Tartossa, kello on 20.45 illalla. Mun pitää raahata 20 kg painava matkalaukku, jossa ei ole sellaista ihanaa, pitkää vetonarua, ylänäkeä sellaset 1 km. Ei kuulosta pahalta, mutta kun huonokuntoinen olen, nii olen valmis tappamaan ihteni. Kun sitten saavun Äyrästen perheen taloon, ekana menen juomaan vettä. En pidä Tarton hanavedestä, mut tällä kertaa se oli jottain NIIN herkkua että! Seuraavana aamuna sitten herään siihen, et mun kädet ja hartiat ovat aivan SAATANAN kipeet! Noh, reippaana ihmisenä kävelen Raatuse 22 (kämppäni osoite), hommaan huoneen itselleni, tutustun ekaan kämppikseeni Madliin ja lähen hakemaan matkalaukkuani Äyrästen luota. Täl kertaa matka sujuu paremmin, mut olen hikinen silti. Eli suihkuun siis!
Seuraavat päivät soljuivat sitten ihan mukavasti, mitä nyt tunnen edelleen olevani hieman only gay eskimo in here.. Tutustuin kämppiksiini, Nooraan, Vicktoriaan ja Sonjaan. Lounasaikaan tutorimme kanssa menee ihan mukavasti, tääl on ihmeen paljon latvialaisia ja saksalaisia yhden lukukauden opiskelijoita… Samaisena keskiviikkoiltana käväistään paikallisessa pubissa nimeltä Püssirohukedler eli Gunpowder cellar. Paikka oli entinen ruutikellari, aivan. Olut on halpaa (siiderit ja oluet vaihtelee 1,6-2,5 € paikkeilla, yleensä AINA 0,5 l annokset) ja ruokaa saa suht halvalla Suomeen nähden. Lähdetään mun, kämppikseni Sonjan ja Sonjan latvialaisen kaverin kanssa aikaseen pois.
Perjantaina on sitten Pub Crawl, eli suoritamme n. 15 hengen ryhmissä tehtäviä kolmessa eri baarissa tai pubissa. Ekassa pitää juoda 0,5 l mitä tahansa juomaa, tarkoituksena juoda juoma niin, että nieleskelee mahollisimman vähän (eli sip/gulp, liian vaikeeta selittää suomes..) Itsehän vedin ykösellä, mut tutorini sano, ettei sitä lasketa, koska kurkkuni liikkui. No, paskat sille, kivaa oli :D Tutustun samalla slovakialaiseen Mishkaan ja amerikkalaiseen Maxiin, joka on ryhmänjohtajamme. Seuraavaksi on tarkoitus ottaa kuva Suutelevien opiskelijoiden edessä (suihkulähde, jossa mies ja nainen suutelevat sateenvarjon alla. Kyllä, sontsan ala :D Googlaa kuva, jos kiinnostaa) Tässä tarkoitus on pareittan mimikoida patsasta mahdollisimman tarkasti. Mun pariksi tuli Max, joten olin tietenkin iloinen, olihan Max aika hyvännäköinen ja muutenkin kiva. Tosin en muistanut laittaa käsiä kaulan ympärille :( Seuraavaksi kaikkien pitää kysellä tarttolaisilta oman nimensä viron kielistä vastinetta. Minulle ja kämppikselleni Nooralle, joka oli samassa joukkueessa, tehtävä oli helppo, sillä nimemme ovat samat niin suomessa kuin virossa (muutens, nimeni tarkoittaa heinäkuuta viroksi ^^). Seuraavassa baarissa tehtävänämme on kääntää vironkielisiä sanoja englanniksi. Onneksemme joukkueessame oli Maxin virolainen kämppis, joka käänsi ne puolestamme. Lopun aikaa jutellaan sitten muiden opiskelijoiden kanssa Tututstuin muun muassa italialaiseen Giovanniin, georgialaiseen Ninoon ja portugalilaiseen Justiinaan.
Loppuillasta menemme baari Zum Zumiin kuulemaan tulokset, kuka joukkueista voittaa saunaillan. Ei ollut meidän joukkue, muttei se mitään. Jatkot on sitten Raatusen lähellä sijaitsevassa baarissa, jonne menen Nooran ja latvialaisen Beatrin kanssa. Samalla pari tarttolaista jätkää virittelee keskustelua kanssani, näytän kuulema ihan suomalaiselta :D Baarin tanssilattialla törmään myös Sonjaan. Kello 03.00 aikaan lähetään sitten Beatrin kanssa poies, mun uusissa kengissä reikiä lasinsirujen takia :(
Mutta, rakkaat hölmöt alamaiseni, tulevan vuoden aikana missioni on opiskelun ja sosialisoitumisen lisäksi kävellä paikallisen sillan kaarta pitkin! Yliopiston sääntö sanoo, että ei ole virallinen Tarton yliopiston opiskelija jollei kävele tätä kaarta pitkin. Näin monta kännikalaa kävelemässä tätä pitkin perjantaina, mutten itse hyvässä hapessa kävellyt, oisin kummiski tipahtanu alas.
Ja nyt lähetään jonnekki muualle, alkaa tääl kaupunginaukion tuulessa niska jäykistymään.
Kuulemisiin,
Yamato (and fuck the spelling mistakes and grammar errors, my fingers are frozen so it’s kinda hard to write..)
Yamato no tomodachi 