Viime perjantai oli mahtava!!(tai ihte asiassa perjantai-lauantai- yö..) Oltiin baarissa(Iisalmessa), tanssittiin kunnolla Mykkiksen "From-this-day-on-I-shall-drink-sometimes-alcohol"- härpäkkeen kunniaksi. Saatiinpahan myös Mykeröinen tanssimaan. Näin vanhoja tuttuja paljon, mutta yks oli kaikkein paras. Markku. En oo sitä jätkää nähny kolmeen vuoteen. Oli herra tosiaanki muuttunu: ennen herralla oli lähes kalju tukka ja melkeen aina päällä se Alankomaiden jalkapallojoukkueen verkka(?)takki;nyt herralla oli lähes olkapäille ulottuva pitkä(in my standars) tukka, silmälasit(joita herralla ei ennen ollut..?) ja näytti hyvältä(in my standars..) Markku sattu näkemään mut eka baaritiskillä, missä herra Yama-kun oli tilaamassa cokista itselleen, kun näki vastapäisellä tiskillä tuon oudon hyypiön, joka oli sitä ennen istunut Mykkiksen kavereiden kanssa sohvalla. Tämä outo herra morjensti ja sitte Yama oli "Ei perkele???!! Markku???!!!" Sepä se siis oli.
On koulu ja elämäki lähteny taas näyttämään keltaisen iloiselta..Which I like thankyouverymuch. Being angst and sad and furious is not nice with stress..
I just sent my Letter to my six dearest friends. Finally I can be free from the shadow in my heart.
Tiesittekö muuten, et Eifel65 ja Daddy DJ on hyvii? Tai et rakastan 90-luvun popitusta? Tai että ihailen jonkin verran 50-luvun musaa? Noh, en josksu minäkään.. Lolz
On kivaa olla hyvällä tuulella vaihteeks. ^____^ Tuntuu ku oisin ollut jonki ihme lääkityksen alaisena sellaset pari kuukautta ja sitten kun en enää ottanut lääkkeitä, olo parani. Nice
I’m weird I know. But I like me jsut the way I am ^-^
Yamato-chan
The Calling, Stigmatized
Daddy DJ
Voi meitä viattomia 90-luvun lapsia jotka rakastimme Smurffeja..>.< *kaikki muistaa Nörttismurffibiisin..Johon meitsi teki paskamaisista teknisten tunneista biisin..>.<*
Yamato no tomodachi 